Vastaus:
Taittuminen on valon taipuminen, kun se kulkee yhdestä väliaineesta toiseen, diffraktio on valon taivutus, kun se kulkee kohteen reunan läpi.
Selitys:
Sekä taitto että diffraktio ovat aaltojen ominaisuuksia.
Jos käytämme esimerkiksi veden aaltoja, aallot, jotka kulkevat matalampaan veteen kulmassa, hidastavat ja muuttavat suuntaa hieman. Tämä on taitto.
Saariin iskevät aallot taipuvat ja lopulta sulkeutuvat saaren "varjoon". Tämä on diffraktiota.
Valo osoittaa aallon ominaisuuksia sekä taittumisen että diffraktion avulla. Prismat ja linssit sekä vääristymät, jotka katsovat lasin vettä, ovat esimerkkejä taittumisesta.
Valon diffraktio ei ole yhtä ilmeinen päivittäin, mutta se on klassisesti kuvattu Youngin kaksoiskilpikokeessa ja diffraktioruudussa.
Heijastuksen ja valon taittumisen ilmiöitä selittää valon luonne?
Sanoisin sen aaltomaisesta luonteesta. Nämä kaksi ilmiötä voidaan ymmärtää käyttämällä Huygensin Wavelets-periaatetta. Huygens kertoo meille, että valo muodostuu rintamilla (pidä niitä aallon harjanteina), joka leviää tietyn nopeuden omaavan väliaineen kautta (tyypillinen kyseiselle välineelle). Jokainen etupuolen piste on toissijaisten aaltojen lähde, jonka kirjekuori muodostaa seuraavan etuosan !!! Vaikuttaa vaikealta, mutta pitää tätä: Mutta tämä on erittäin hyvä, koska kun valo täy
Mikä on valon sekuntien, valon minuuttien ja valovuosien ero?
Valo kulkee tyhjiössä tietyllä nopeudella. Se on 299792458 metriä sekunnissa. Valoa kuljettu matka toisessa sekunnissa kutsutaan kevyeksi sekunniksi. Se on 299792458 metriä. Valon minuutin valo kulki yhdessä minuutissa.Se on 299792458 x 60 metriä. Kevyt vuosi valon kulkiessa vuodessa 299792458 x60 x 60x 24 x365.2242 metriä.
Mikä on heijastuksen, taittumisen ja diffraktion välinen ero?
Valon heijastuminen tapahtuu, kun valonsäteet iskevät pintaan ja heijastuvat taaksepäin tai heijastavat sitä pois. Tässä tapauksessa Reflektiolaki on pätevä, eli ilmaisukulma vastaa heijastuskulmaa. Taittuminen on silloin, kun valonsäteet tulevat erilaiselle, eri optisen tiheyden omaavalle alustalle ja muuttavat suuntaa tai taivutetaan. Tässä tapauksessa Snellin laki on pätevä laskemaan taitekerroin. Jos se joutuu optiseen tiheään väliaineeseen, se taitetaan normaaliin suuntaan. Diffraktio on, kun valon aallot taivutetaan niiden tiellä ole